Miksi vaikuttavuuden mittaaminen on tärkeämpää kuin koskaan

Julkista rahoitusta leikataan. Kilpailu kiristyy. Yhä useampi organisaatio joutuu perustelemaan olemassaolonsa tavalla, joka ei aiemmin ollut tarpeen.

Tämä koskee erityisesti kulttuurialaa, järjestöjä ja kolmatta sektoria. Toiminnan arvo on usein ilmeinen niille jotka ovat siinä mukana, mutta vaikeasti selitettävä niille jotka päättävät rahoituksesta. Kun budjetteja pienennetään, ensimmäisenä karsitaan sieltä missä vaikutuksia ei osata osoittaa.

Rahoitusympäristö muuttuu

Suomessa julkisen rahoituksen kenttä on murroksessa. Kulttuurialan rahoitus ja erilaiset avustukset ovat tiukentuneet. Sama koskee valtionavustuksia, yksityisiä säätiöavustuksia ja EU-hankerahoitusta kaikilla toimialoilla. Samaan aikaan hakijoiden määrä kasvaa. Rahoittajat joutuvat tekemään valintoja entistä pienemmillä resursseilla, ja valinnat perustuvat yhä useammin mitattavaan näyttöön.

Enää ei riitä, että toiminta on tarpeellista. Se pitää myös pystyä osoittamaan. Organisaatio joka osaa kertoa toimintansa vaikutukset selkeästi ja mitattavasti, on vahvemmassa asemassa kuin sellainen joka luottaa siihen, että rahoittaja ymmärtää arvon itse.

Konkreettisesti tästä on kerrottu artikkelissa miten SROI auttaa rahoitushaussa.

Yritysmaailma seuraa perässä

Sama kehitys näkyy yrityksissä. Vastuullisuus ei ole enää markkinointipuhetta vaan mitattava osa liiketoimintaa. ESG-raportointi, hyvinvointitalouden tavoitteet ja sidosryhmien kasvavat odotukset pakottavat organisaatiot osoittamaan, että toiminnalla on merkitystä myös taloudellisten lukujen ulkopuolella.

EU:n kestävyysraportointidirektiivi CSRD laajentaa raportointivelvoitteita merkittävästi. Yhä useamman yrityksen on raportoitava sosiaalisista vaikutuksistaan tavalla, joka kestää ulkoista tarkastelua. Vaikuttavuuden mittaaminen ei ole enää vapaaehtoista hyvää tahtoa. Se on tulossa osaksi normaalia liiketoimintaa.

Mittaaminen on strateginen työkalu

Vaikuttavuuden mittaaminen ei ole byrokraattinen velvollisuus. Se on tapa puhua omasta toiminnasta kielellä, jota päättäjät ymmärtävät. Se muuttaa ”uskomme tämän olevan tärkeää” muotoon ”tiedämme tämän olevan tärkeää, ja tässä ovat luvut”.

Mutta mittaaminen ei palvele pelkästään ulkoista viestintää. Se on myös sisäinen strategiatyökalu. Kun organisaatio tietää mitkä toiminnot tuottavat eniten sosiaalista arvoa, se voi suunnata resurssejaan fiksummin. Jos vaikuttavuutta ei mitata, päätökset perustuvat oletuksiin. Ja oletuksiin perustuvia toimintoja on helppo leikata.

Kulttuurihyvinvoinnin mittaaminen

Kulttuurialalla mittaaminen tuntuu usein vieraalta. Miten mitataan taiteen arvoa? Vastaus on, ettei sitä tarvitsekaan tehdä. Vaikuttavuuden mittaaminen ei tarkoita taiteen arvon typistämistä luvuiksi. Se tarkoittaa niiden muutosten tunnistamista, joita kulttuuritoiminta saa aikaan ihmisten elämässä. Yksinäisyyden vähenemistä. Uusien sosiaalisten verkostojen syntymistä. Henkisen hyvinvoinnin vahvistumista.

Organisaatiot jotka osaavat hyödyntää tutkimustietoa oman toimintansa arvioinnissa, puhuvat rahoittajan kieltä ilman että luopuvat omastaan.

Järjestöjen ja hankkeiden vaikuttavuus

Kolmannella sektorilla tilanne on samankaltainen. Yhdistykset, säätiöt ja hankeorganisaatiot tekevät työtä jonka vaikutukset ovat todellisia mutta vaikeasti sanoitettavia. Nuorisotyö ehkäisee syrjäytymistä. Vertaistukitoiminta vähentää palvelujärjestelmän kuormitusta. Vapaaehtoistoiminta tuottaa yhteiskunnalle arvoa, joka ei näy missään tilastossa.

Juuri tässä vaikuttavuuden mittaaminen muuttuu ratkaisevaksi. Kun organisaatio pystyy osoittamaan, että sen toimintaan sijoitettu euro tuottaa moninkertaisen hyödyn, rahoituskeskustelu muuttuu. Ei enää puhuta kuluerästä. Puhutaan investoinnista. SROI on yksi konkreettisimmista työkaluista tähän, ja siitä kerrotaan tarkemmin SROI-mittaus käytännössä -artikkelissa.

Aloittaminen ei vaadi täydellistä mittaria

Suurin este mittaamiselle ei ole resurssien puute. Se on ajatus siitä, että mittaamisen pitäisi olla täydellistä ollakseen hyödyllistä. Jo pelkkä vaikutusketjun hahmottaminen, eli mikä toiminta johtaa mihinkin muutokseen, on arvokas harjoitus. Se pakottaa ajattelemaan omaa toimintaa uudella tavalla.

Organisaatiot jotka mittaavat vaikuttavuuttaan eivät ainoastaan selviä leikkauksista paremmin. Ne myös kehittyvät nopeammin, koska ne tietävät mikä toimii ja mikä ei. Mittaaminen ei ole puolustautumista. Se on strateginen työkalu.